Ystävänpäivä

Voi herran pieksut sentään! Ystävänpäivää pukkaa, facebook on täynnä imeliä olet ihana viestejä, ja kännykkäänkin niitä tulvii, miksi oi MIKSI?
Ystävänpäivänhän pitäisi olla joka päivä, eli kamuja pitäisi muistaa aina kun mahdollista. Minä olen kyllä huono häiriköimään, saatan laittaa viestin silloin toisen tällöin, ja kaikki eivät sitä ymmärrä, joten siinä ne kaverit karsiutuvat. Vain hyvät ystävät ovat jääneet, ne joiden kanssa on todellinen yhteys. Niinhän sen pitäisi ollakin,kyllä niitä tuttuja tulee ja menee. Vanhojen ystävien kanssa voi olla pitkäkin tauko mutta sitten taas päivitetään kuulumiset, ja on mukavaa.
Facebook on kiva lisä kaiken arkihömpän keskelle, sielläkin tulee kavereiden kanssa tavattua, mutta onko se todellista, lähetellä hassuja virtuaalipaketteja toinen toiselleen?

Lomaa odotellessa

Ensi viikolla lähdemme Lanzarotelle. Ihana irtiotto arjesta, viikko poissa näistä kuvioista, poissa mielestä typerät työkuviot, turha hermoilu. Viime perjantaina olin työkavereiden kanssa risteilyllä Tallinnassa, kyseessä oli viime vuoden virkistyspäivä, joka jäi kaiken kiireen keskellä viime syksynä pitämättä. Tietenkin meidän porukassa oli mukana yksi narsisti, joka kehui itsensä ja haukkui muut. Sanoi minullekin että sinussa ei ole muuta hyvää kuin upeat hiukset (pitkät luonnonkiharat). Ajattelin mielessäni että great! Jotain kadehdittavaa siis minussakin. Aivan kuin elämäni tuosta kärsisi. Teki mieli ensin antaa takaisin, mutta ajattelin että en viitsi vaivautua. Joku muu kyllä varmasti tekee sen puolestani. Muuten oli kiva risteily, me muut tulemme loistavasti toimeen keskenämme. Mutta joka porukassa löytyy yksi, joka ainakin yrittää pilata muiden ilon.

Uusi vuosi vanhat kujeet

Olen tehnyt taas lupauksia uudelle vuodelle..yksi kestosuosikki on että laihdutan 12 kiloa eli saisin painoni ihannemittoihin 50 kiloon. Se onkin melkoinen urakka, mutta tänä vuonna aion onnistua siinä. Karkkilakko on toinen, ja se ei ole edes vaikea toteuttaa..olen tunnesyöppö, joten kun olen tämän tiedostanut niin on helpompi jättää makeat naposteltavat pois. Vaikka toisaalta tunneihmiselle sekin on toisaalta vaikeaa.
Muuten olen luvannut olla kiltti ja ihana vaimo, ja ystävällinen myös muille kanssaihmisille.

Nämä kestosuosikit mielessä, viikonloppua odotellessa jatkan siivousta.

Dystonian piinaa

Tästä se taas lähtee...Joulu tuntuu oikealta ajalta aloittaa tämä blogi uudelleen, kun olen sairaslomalla niin mitäpä muutakaan tässä ajan kuluksi tekisi kuin netissä seikkailisi ja kirjoittelisi. Olen luvannut itselleni ja parille läheiselle, että pitäisin tätä blogia nyt säännöllisesti jotta atk-taidotkin säilyisivät, muutenkin kuin vain työn takia.
Viime aikoina olen miettinyt paljon, miten turhista asioista stressaantuu. Huomaan vaikutuksen terveydessäni. Dystonia alkaa vaivata heti kun koen jonkun takaiskun, tai töissä tulee vastoinkäymisiä. Tästä esimerkkinä työkaverin kanssa tullut konflikti, jonka jälkeen ei mennyt kuin pari päivää niin pää alkoi vapista ja lihakset kiristyivät, tulos: loppuvuosi sairaslomaa ja muiden työkavereiden kiukut niskaan kaiken päälle. Saan botox-piikkejä seuraavan kerran vasta helmikuussa, ja sinne siis pitäisi sinnitellä. Siinä sitten teet mielikuvaharjoitusta: istut lootusasennossa, suljet silmät ja hoet en vapise, en vapise. Tepsii joskus, mutta ei aina. Vaikka paljon puhutaan että mieli ja ruumis kulkevat käsi kädessä - ihminen on psykofyysinen kokonaisuus-jompi kumpi tekee tepposet. Mieli sanoo vapisetpas, ja kroppa tulee perässä ja tekee työtä käskettyä. Sitten menet kiltisti lääketokkurassa peiton alle makaamaan ja hoet itsellesi olen sairas olen sairas.

Eka bloggaus

(aviomies puolipakotti aloittamaan tämän homman, mutta härkää sarvista)

Tästä se lähtee, uutta ja jännittävää. Olen pitkään miettinyt oman blogin perustamista, mutta on tuntunut vaikealta aloittaa, siispä tänä iltana laitoimme tuulemaan ja tässä nyt istun ja kirjoitan. Ulkona on kaunis lauantai-ilta vaikka sadetta luvattiin, ja telkasta alkaa juuri suosikkihömppäsarjani Selviytyjät. Muuten en paljon telkkaria katso, sillä sieltä tulee nykyisin niin huonoa ohjelmaa että välillä ihan itkettää, niin kornilta kuin se kuulostaakin. Plääh. En siis halua profiloitua tv:n orjaksi, sillä sitä en ole. Kuitenkin jatkuva uusintojen katsominen on raivostuttavaa, ja ihmisten aliarviointia mielestäni. Että tällaisin miettein näin aluksi, jatkoa seuraa.