Dystonian piinaa

Tästä se taas lähtee...Joulu tuntuu oikealta ajalta aloittaa tämä blogi uudelleen, kun olen sairaslomalla niin mitäpä muutakaan tässä ajan kuluksi tekisi kuin netissä seikkailisi ja kirjoittelisi. Olen luvannut itselleni ja parille läheiselle, että pitäisin tätä blogia nyt säännöllisesti jotta atk-taidotkin säilyisivät, muutenkin kuin vain työn takia.
Viime aikoina olen miettinyt paljon, miten turhista asioista stressaantuu. Huomaan vaikutuksen terveydessäni. Dystonia alkaa vaivata heti kun koen jonkun takaiskun, tai töissä tulee vastoinkäymisiä. Tästä esimerkkinä työkaverin kanssa tullut konflikti, jonka jälkeen ei mennyt kuin pari päivää niin pää alkoi vapista ja lihakset kiristyivät, tulos: loppuvuosi sairaslomaa ja muiden työkavereiden kiukut niskaan kaiken päälle. Saan botox-piikkejä seuraavan kerran vasta helmikuussa, ja sinne siis pitäisi sinnitellä. Siinä sitten teet mielikuvaharjoitusta: istut lootusasennossa, suljet silmät ja hoet en vapise, en vapise. Tepsii joskus, mutta ei aina. Vaikka paljon puhutaan että mieli ja ruumis kulkevat käsi kädessä - ihminen on psykofyysinen kokonaisuus-jompi kumpi tekee tepposet. Mieli sanoo vapisetpas, ja kroppa tulee perässä ja tekee työtä käskettyä. Sitten menet kiltisti lääketokkurassa peiton alle makaamaan ja hoet itsellesi olen sairas olen sairas.